Molemmat tunnetaan et jotain rinnassa hehkuu

Loman alussa ajattelin, että sykitään nyt treenejä eteenpäin niin pitkälle kuin päästään, toivottavasti saadaan puomi ja muut esteet hyvään alkuun. Hommahan rullasi niissä määrin smoothisti, että uskalsin ilmoittaa Tapion epiksiin agiradalle. Yhtäkkiä Tapsa oli niin valmis ja taitava, yllättävän pitkällä. Vaikka onhan siinä vielä työsarkaa, homma ei lopu eikä maaginen 18kk raja kahden kuukauden päässä ole mitenkään liian kaukana, sehän on jo pian! Ja tekemistä riittää ennen kuin ollaan valmiita virallisiin.

Myöhään torstai-iltana aurinko laski selkiemme taakse kun laukkasimme espoolaisessa peltomaisemassa issikoilla ja siinä hetkessä oli helppo olla. Kulkiessamme hämärtyviä metsäpolkuja keskittyen vain hiljaisuuteen ympärillä ja hevosen tasaiseen etenemiseen mietin hetken, että jos joskus osaa olla ajattelematta eilistä ja huomista niin se on nyt. Joskus osaa olla vain tässä. 

Toisaalta, myös treenit ovat niitä hetkiä, kun on olemassa vain tämä hetki. Ehkä se on yksi syy, miksi sinne kentälle menee niin mielellään? Millään muulla ei ole mitään väliä, kuin sillä, mitä juuri siinä hetkessä tekee. Molemmat koirat ovat olleet taas niin hienoja, reippaita, yllättävän osaavia, että niiden kanssa on sairaan kiva tehdä. Sookiella on ollut viime treeneissä hirveän hyvä asenne koko ajan ja se väläyttelee mm. hirveän hienoa pujotteluosaamista. Tapio on täpissyt menemään kuin vain Tapio osaa, mutta vaikuttaisi siltä, että se tietää täsmälleen mitä tekee. Eilen kuuman päivän taittuessa tuuliseen, viileään iltaan en voinut vastustaa kiusausta, menimme juoksemaan vielä nopeat treenit. Tapio teki parit valssijumpat ja kaksi puomia, Soo vähän A:ta ja samoja valsseja. 

Juodessani aamukahvia kaikessa kiireettömyydessä kuuntelin JVG:n biisiä Hehkuu ja ajattelin. Miten sitä osaakaan olla kiitollinen jokaisesta radasta jonka saa juosta, jokaisesta kisasta, johon valmistautua, jokaisesta hetkestä ennen starttia kun sanoo itselleen shhh ja ajattelee olevansa kisapaikan kokoinen. Toiset tarinat ovat päättyneet, mutta yksi on vasta alkanut. 

Tänään kilpailtiin Kivikossa epävirallisissa kisoissa. 16kk ikäinen Tapio on vielä monesta kohtaa kesken, mutta samalla niin valmis ja taitava. Se on kisapaikoilla tottumattomuuttaan kiihkeä ja kovaääninen, mutta kun sen vie radalle se uppoaa samaan kuplaan, valmiina tykittämään eniten täysiä. Jotenkin se oli tavallaan tosi helppo viedä sinne. Ja se teki niin hienosti. Eka veto oli muuten sujuva, mutta puomilla Tape meinasi menettää tasapainonsa, sotki askeleensa ja loikkasi kontaktin. Ymmärrettävä virhe, ei haittaa. Toisella yrittämällä pysyi tassut ojennuksessa ja Tapio teki päivän nopeimman nollan. Voitto!


Eikä oo pimeää enää.

Kommentit

Ponifani sanoi…
Tapio on kyllä oikea tykinkuula! :)
Janni sanoi…
Niinhän se on. :D

Suositut tekstit