Kytökoiraa rakentamassa

Koiria käytetään todella monenlaisiin eri nenätyöskentelytehtäviin, koska koiran hajuaisti yhdistettynä koulutettavuuteen on siihen malliin huikeaa, että tyhmää olisi jättää ominaisuudet hyödyntämättä. Koirat etsivät mm. ihmisiä, rahaa, huumeita, ruumiita, hometta, mitä noita nyt on. Sitten on nämä meidän kytökoirat, jotka etsivät palavia ja kyteviä kohteita tarkoituksena auttaa jälkisammutustöitä. En tiedä, tekeekö tätä kukaan muu, mutta ainakaan en ole törmännyt paloja etsiviin koiriin muualla. Poliisilla on käytössä palokoiria, jotka etsivät palavia nesteitä, joista palot ovat aiheutuneet, mutta itse paloja etsiviä koiria en tiedä näiden meidän lisäksi. Meidänkin koirat ovat vahvasti kesken, joten keikkaa ei vielä tehdä. Treenaamme Korson VPK:n alaisuudessa, meillä on parin ohjaajan & muutaman koiran muodostama koiraosasto.

Kytökoiran treenaaminen on varmasti pitkälti samanlaista kuin muunkin etsintätyön harjoittelu, opetetaan koiralle haluttu haju helpossa ympäristössä ja tilanteessa ensin, sitten lähdetään vaikeuttamaan. Klassinen haju purkissa -treeni toimii kytökoirallekin, laitetaan vaikkapa grillihiili palamaan lasipurkkiin ja palkataan siitä kiinnostumisesta. Opetamme koiria samalla olemaan reagoimatta vastaaviin palamattomiin setteihin, hiiltä ja savunhajua voi olla ympärillä tai muissa purkeissa ilman, että niitä tarvitsee noteerata. Kydöissä haastetta tekemiseen tuo se, että haju voi vaihdella palavasta kohteesta riippuen ja toisaalta olla mitä erikoisemmissa paikoissa. Palo voi olla esimerkiksi seinän sisässä tai turpeessa maan alla. Me emme voi täysin tietää, mitä kaikkea koira haistaa, joten se tuo lisähaastetta harjoitteluun. Ympärillä tupruava savu ei tietenkään myöskään helpota nenätyöskentelyä, ja siihenkin totutellaan vähitellen.


Ilmaisutapa valitaan koiran mukaan. Sookien kanssa lähdin kokeilemaan, mitä tapahtuu, kun Sookie löytää kydön mutta palkka ei tulekaan heti ja koira alkaa turhautua. Sookie alkoi tökkiä kohdetta tassulla ja vähitellen naksuttelemalla siitä jalostui Sookien tunnusmerkki, palavan kohteen napakka osoitus etutassulla. Sookie on rauniotreeneissä opetellut ilmaisukuviota, joka jalkautettiin kytöhommiinkin. Löydettyään kydön Sookie juoksee kertomaan siitä minulle hyppäämällä vasten ja näytä-käskyllä vie kydön luo ja osoittaa sitä tassullaan. Tämä systeemi on toimiva silloin, kun en näe missä koira on ja mitä se on löytänyt. Sookien koko olemus muuttuu sen löytäessä kydön siihen malliin, että ollessani tarpeeksi lähellä ei paljoa ilmaisukuviota tarvitse. Tapiolla ei ole vielä minkäänlaista ilmaisua, mutta sitä lähdetään varmasti rakentelmaan samaa kautta kuin Sookien kanssa tehtiin. Saattaa olla, että tulee haukkuilmaisu, tai sitten jotain ihan muuta. Katsotaan mitä keksitään.

Sookie on pisimpään treenannut kytöilijä, mutta silläkin oli tosi pitkä tauko treeneissä. Projekti on aika iso, kun koiraa työstetään vaativia tositilanteita varten. Duuni tehdään vapaa-ajalla, aina kun ehtii, siellä minne milloinkin sattuu pääsemään treenaamaan. Jossain vaiheessa tuntui, että aika ja jaksaminen ei riitä ahertaa näin isoa proggista, kun ois tässä muutakin hommaa. Sitten kuitenkin päätettiin palata astialle ja lähteä työstämään nuoria koiria kytöilyyn. Sookie jatkaa siitä mihin jäi, samat vahvuudet ja heikkoudet sillä on edelleen... Ilmaisu on hyvä, mutta fokus välillä vähän hukassa. Eiköhän se rutiinin ja suunnitelmallisten treenien myötä parane.

Vaan Tapio! Eilen kävimme Korson VPK:lla tekemässä treenin, paikka oli Tapiolle täysin uusi. Se on nyt pari kytöharkkaa tehnyt alle, totutellut etsittävään hajuun ja vähän etsiskellyt. Olen palkannut kun Tape on kiinnostunut oikeasta kohteesta ja toivonut, että se yhdistelee asioita oikein. Muiden koirien kanssa on aloitettu sheippaamalla hajuun reagoimista, mutta Tapsa on sen tyyppinen härveli, että se ei tuntunut mielekkäältä ratkaisulta. Suoran toiminnan koira ei oikein jaksa ajatella ja nysvätä, joten parempi laittaa se sitten suoraan tekemään ja toivoa parasta.

Tapsa ehti vähän autosta käsin nuuskutella kydöstä nousevaa savua ennen kuin otin sen hommiin. Sehän hyppi tasajalkaa, vähän kiljahteli ja halusi mennä jo. Siis mihin se luulee menevänsä, mietin. No sitä kytöä etsimään, tietysti! Sinne se ampui ja löysi. Toinenkin kytö löytyi ongelmitta. Kokeili tökkiä nenää häiriöpurkkiin, jossa Tapion kydöt ovat aiemmin palaneet, mutta siitä ei saanut palkkaa, pitää etsiä joku toinen. Aina se löysi ja lähti innolla etsimään uudestaan. Karkasikin kerran kytöhommiin....

Lopuksi koitettiin saada nulikasta asiallista rakennekuvaa, mutta hän ei olisi oikein ehtinyt seistä paikallaan, kun piti kartoittaa mestoja ettei missään vaan pala enää. Mä en varmaan koskaan lakkaa hämmästelemästä Tapion asennetta ja lahjakkuutta. Ihan sama mitä tehdään, Tapio loistaa kirkkaammin kuin uskaltaisi toivoakaan. (Paitsi jos pitää seistä paikallaan. Mitä hauskaa siinä on?)

Kommentit

Suositut tekstit