Don't you know that everybody's got a Fairyland of their own?


Ylläolevalla videolla on kevyttä koostetta Tapion agiharrastamisen etenemisestä. Oli koiran koko, ikä tai osaamistaso sitten mitä vaan niin yksi asia on vakio: hullun hauska asenne. Tässä eräänä iltana Tapio tapansa mukaan istuskeli puomilla lelunsa kanssa (se palkkaa itsensä niin :D) ja huomasi, että viereisellä kentällä oli toinen koira treenaamassa. Äh! Sitten Tapio istui puomilla, tuijotti viereiselle kentälle ja kiljui. On se vaan vähän erityisempi tapaus.

Niitä puomitreenejä on nyt jauhettu aikamoisella sykkeellä, sillä kohta pitäisi olla valmista. Siis huomenna! Mullahan on tapana ilmoittaa koira kisoihin ensin ja treenata osaaminen kuntoon vasta sen jälkeen kun on aikataulu ja vähän pakko. Tiistaina laitoin ennakkoilmottautumisen menemään huomiselle Kivikkoon epiksiin ja laskeskelin että hyvin ehtii tehdä aika monetkin treenit ennen lauantaita. Luonnollisesti keskiviikkoillan puomijumppa oli täysi katastrofi.... Tapio on tehnyt tosi hyviä, nousujohteisia treenejä ja mähän olen vakaasti ajatellut, että se tajuaa mitä tekee. Ei se juuri ikinä loikannut, oikeastaan ainoastaan jos palkka meni tosi vinoon tai tuli joku muu häiriö jota se ei vielä kestänyt. Keskiviikkona se tuntui keksineen, että täältä voi tälleen hypätäkin....

Helpotettiin, etsittiin onnistumisia, jokunen saatiinkin. Ei muuta ku kotia kohti ja ankaraa ajatusharjoitusta itselle. Muistutin itseäni siitä, että jossain vaiheessa sen täytyy notkahtaa. Taantuma kuuluu oppimiseen, sen kuuluu vähän hakea ja kokeilla jossain kohtaa. Sitten pitää vaan osata selkeämmin vahvistaa haluttua toimintoa ja luottaa siihen, että seuraava treeni on jo parempi. Torstaina mentiin kentälle sormet ja varpaat ristissä, sekoileeko se samalla lailla kuin edellisissä treeneissä, vai onko tilanne muuttunut?

No sehän oli aivan priima. Tosi hyviä toistoja, vaikka tehtiin vaikeammin kuin aiemmin. Kisoissahan ei oikein voi olla palkkaa odottamassa edessä ja puomi pitäisi ihan oikeesti tehdä radan osana.... Sitä alkoi pikku hiljaa hahmottaa, että tässä on taas haukattu aika iso pala. Vaan Tapsa on nyt parina päivänä tykittänyt tosi hyviä puomeja. Jokunen hutikin on tullut, mutta ne on ollut omia mokia. Kun sitä palkkaa ei ole edessä, pitää vähän kertoakin koiralle mihin mennään. Jaha kappas vaan! Toisaalta sairaan hyvä, että Tapio keskittyy ohjaukseen ja odottaa infoa eikä tykitä vaan sokeana eteenpäin, voisi olla toisinkin! Nimittäin kun sitä on palkattu puomeista eteen eikä ohjaajan tekemisellä ole ollut väliä, voisi olla haaste saada koira keskittymään ohjaajaan ja suoriutumaan puomista yhtä hyvin vaikka onkin ohjauksessa eikä mene automaatilla lelulle. Sit vaan pitää muistaa kanssa ohjata sitä koiraa.

Huomenna mennään epistelemään sillä mitä meillä on. Ei Tapio ole valmis, mutta aika pitkällä, ja huomisen jälkeen tiedetään mihin pitää keskittyä vielä ennen virallisia. Joskus pitää vähän uskaltaa, jotta voi onnistua.

Kommentit

Suositut tekstit