Oltiin sekaisin mut hulluudel on eroja

Mun kesäloma häämöttää yhden työvuoron päässä ja lomakuukauden varalle onkin tehty pari suunnitelmaa. Tämän kevään aikana omat prioriteetit ovat selkiytyneet aika isosti, nyt just tuntuu tärkeältä tehdä hyviä juttuja ja työstää koiria eteenpäin. Odotan lomalta merkittävää hengähdystaukoa monestakin asiasta, mutta treenejä tehdään entistä keskittyneemmin.

Meillä on ollut luokattoman pitkä tauko kytöhommista, kun tuntui ettei oma aika ja resurssit riitä vääntämään niin isoa projektia jonka päämäärä tuntui kaukaiselta. Sookie on aina ollut mulle vähän haastava koira treenata ja sen suoriutuminen vaikutti hetkittäin tosi epävakaalta. Tauko on ollut niin harras, että Tapsakaan ei tehnyt kytötreenejä kuin ihan pienenä pentuna pari kappaletta. Nyt sitten päätettiin kuitenkin tarttua taas härkää sarvista ja katsoa, mitä saadaan aikaan, kun ehtii kuukauden verran keskittyä kytöihin erilaisella intensiteetillä.

Tyypit ovat ekat kytönsä tehneet tauon jälkeen ja Sookiehan oli niin kohtuuttoman tohkeissaan että meinas lähteä homma ihan laukalle. Parit ylimääräiset sadetanssit piti esittää ja sieltähän se taivas aukesi, hyvin kuitenkin tykitti hommia kaatosateessakin. Muisti ilmaisun ja koko kuvion hyvin ja teki sujuvaa duunia, jos nyt ei lasketa niitä ylimääräisiä kevätjuhlaliikkeitä. Tapio ensin vähän ihmetteli kydön hajua, en tiedä paljonko tajusi, mutta päätin piilottaa palonpoikasen ja laittaa penskan etsimään. Etsi ja löysi! Selvästi reagoi purkin löytäessään, palkkasin, vaihdoin kydön paikkaa ja hyvin löysi taas. Pitää vaan nyt edetä iisisti ja katsella, mitä se oikeasti haistaa ja millä perusteella etsii. Hankala homma vaan sinänsä, kun en voi tietää mitä siellä kirsun ja aivojen välillä tapahtuu vai tapahtuuko mitään...

Kytö! Bileet! Jes!

Tulella leikkimisen lisäksi on tietysti työstettävä agihommia eteenpäin. Tapion kisaikäisyys on muutaman kuukauden päässä, ja vaikka mitään pakkoa ei ole siihen mennessä olla valmis ja koiran kehittymisen mukaan mennään, niin houkutteleehan se. Kuulen jo kisakenttien kutsun... Tape on tehnyt kevään aikana tosi hyvää fyysistä kehitystä, selvästi kroppa on koko ajan paremmin hallinnassa ja sillä tavalla valmis, että kasvua ei tapahdu kuin massan osalta. Reisistä näkee, että alkaa liha tarttua kun ei tarvi niin kovasti enää keskittyä venymään isommaksi. Tapio on kokeillut maksirimoja sen verran, että tuli huomattua, etteivät ne tuota ongelmia. Tekniikka ja pää kestää kevyesti. 

Esteosaamisessa on isoin vääntö, kivastihan Tapsa muuten rataa kulkee ja lukee, irtoaa siedettävästi ja tulee ohjauksiin todella hyvin. Kontaktit ja kepit on edelleen ihan lapsen kengissä, samoin erikoishypyt on vähän kysymysmerkki. Toisaalta jälkimmäisistä treenata tarvii lähinnä rengasta. Kepit ja puomin juoksari on varmasti isoimpia proggiksia tälle kesälle, mutta Tapion kanssa ne tuntuu yllättävän kivoilta treenata. Tape juoksee supermatalaa puomia aika sujuvasti, välillä vaan vauhti on niin hyytävä että taskuraketti näyttää sinkoavan ihan just maata kiertävälle radalle enkä ole enää varma osuuko mikään jalka missään kohtaa esteelle. Pitää ottaa kameratarkistukset käyttöön... Tarvii vähän aikalisää tyypin kanssa muutenkin, kun sehän on keksinyt, että puomin tykittäminen on elämässä parasta. On siis otettava asap mukaan lähetykset välillä joillekin muille esteille, jotta joku roti säilyy eikä sitä puomia haeta maailman ääristä ohjauksien läpi. 

Keppejä on tehty ja tehdään näppärästi sekä 2by2:lla että kujilla, koska en osaa valita ja koska mun ei täydy. Aikuisena jos ei osaa päättää kumman jätskin ottaa ni voi ottaa molemmat ja myös voi treenata kahdella tavalla yhtä aikaa jos ei osaa valita. En ole metodi-ihminen, olen tuplametodi-ihminen. 2by2 on tässä kohti kätevä tapa opettaa hakemaan sitä ekaa väliä mutta kujilla pääsee tekemään sitä pujottelua ehkä ripeämmin kuin mitä 2by2:lla pääsisi. Kujat on helppoa suoraan juoksemista mikä on malinöösin mukavuusalue, mutta 2by2 tarjoaa kivan mahiksen aivojen rassaamiseen ja asioiden ymmärtämiseen. Voi olla, että jompi kumpi alkaa tuntua paremmalta ratkaisulta ja siirrytään kokonaan siihen, mutta nyt hassutellaan menemään näin. 

Sookiella on aika lailla samoja projekteja agin suhteen, vaikka sen kohdalla en kyllä ole pitkään aikaan ajatellut, että siitä välttämättä mitään kisatykkiä tulisi. Sillä on sellainen valtamerilaivan mielenlaatu, että minkäänlaisia käännöksiä vaativissa radanpätkissä se häviää pojalleen aika kirkkaasti. Olisihan se suoralla jäätävän nopea, jos viitsisi, mutta se etu menetetään suunnilleen heti ykkösten jälkeen. Katsellaan miten intensiivisempi treenirupeama muikkeliin vaikuttaa, löytyykö vääntöä vai hyytyykö kone. 

Kommentit

Suositut tekstit