I want to be able to do anything

I know it's probably not reasonable to expect, but that's what I'd like to do

Tapio kävi luustokuvissa keskiviikkona, kyynärät, lonkat ja selkä tsiigattiin. Hyvältähän se näytti kaikkialta! Selkä ja kyynärät menee Kennelliittoon mietintään, selkää ei vielä saa viralliseksi. Tapiohan on nyt vajaa 15-kuinen, viralliset selkäkuvat otetaan varmaan sitten joskus vuoden päästä. Painoa tyypillä oli 22,7 kg, kääpiö!


Terveen kropan kunniaksi käytiin tänään canicrossaamassa vähän pidemmän kaavan mukaan kuin aiemmin, Tape on jo jokin aika sitten aloitellut vetohommat ja tuntuisi tykkäävän. Kivahan se on kun saa kerrankin luvan kanssa vetää... Sookieta sen sijaan ei vetohommat paljoa kinostele, joten se hölkkäilee mukana vapaana sieluna. Soon fysiikkatreeniä monipuolistetaan reppuretkeilemällä, se saa aina välillä kantaa pientä lisäpainoa.

Sookien kanssa on erityisesti tänä keväänä keskitytty takaosan vahvistamiseen, jotta pitkän kropan kokoaminen käännöksiin ja systeemeihin helpottuu. Yksinkertaisimmillaan jumpataan pelkkää painonsiirtoa taakse, siis vähän niinkuin kyykkyä. Kaikenlaista peruuttelua, mäkijumppaa ja milloin mitäkin tehdään myös, mutta rauhallinen, keskittynyt painonsiirtotreeni tuntuisi purevan erityisen hyvin. Koira oppii oikeasti käyttämään haluttuja lihaksia ja ajattelemaan sitä takaosaa. Kyseessä on siis ainakin fitness-kansalaisille tuttu ilmiö, lihaksen aktivointi eli hermotus.

Sookie on mukavuusalueella kun saa mennä pitkänä eteenpäin eikä tarvi koota kroppaa alle. Sille on rakenteestaan johtuen hankalaa kerätä itseään kasaan ja painoa takaosalle, mutta sellainen kokoaminen on aika tärkeää sekä tottiksen puolella seuraamisessa että agilityssa kääntyvissä hypyissä ja käännöksissä ylipäätään. Kun takaosan lihaksia aktivoidaan työskentelemään helpossa tilanteessa, pelkästään painonsiirtoon keskittyen, luodaan toimintamallia tositilanteisiin. Sookie on viime aikoina selvästi kasvattanut takaosan lihasmassaa, vaikka ei sille mitään sen kummempaa bodaustreeniä ole tehty. Hermotus on mennyt perille, oikeita lihaksia on aktivoitu enemmän ja ne ovat päässeet kehittymään aiempaa paremmin.

Tapion kanssa ei ole tähän asti tehty kroppaa sen kummemmalla ajatuksella, toki se on pienestä pitäen liikkunut monipuolisesti ja lihashuoltoon on keskitytty aina. Sitä ei ole rasitettu fyysisesti äärirajoille eikä sen kanssa ole vielä hirveästi tehty jumppahommia. On se vähän kropanhallintaa kehittänyt harjoittelemalla mm. peruuttamista, mutta aika pellossa se on vielä saanut elää. Mä oon niin laiska treenaamaan mitään temppuja, että sellainen kroppajumppailu on jäänyt aika vähiin. Agitreeneissä tehdään verryttelyn viimeistelynä vähän pyörityksiä ja peruutuksia, mutta muuten Tapio ei ole juuri jumpannut.

Nyt kun tyyppi on todettu terveeksi, kasvanut kasvunsa ja alkanut selvästi kehittyä kropanhallinnan ja lihaksiston osalta ihan normimeiningillä, uskaltaa alkaa vähän treenata enemmän ajatuksella ja rasittaen. Pienin askelin vielä, tietysti, mutta vähän lähdetään kehittämään kuitenkin. Nopeus- ja räjähtävyystreeni otetaan selkeämmin tekemiseen mukaan, siinä saa tehtyä samalla hyvää eteenmenoharkkaa! Juostaan sekä tasaisella että ylämäkeen. Tapiolla on luonnostaan hyvä kokoamiskyky ja se hallitsee kroppaansa hienosti vaikeissakin paikoissa, mutta kehittymisen varaa on aina, joten aletaan jumpata niitäkin hommia enemmän. On kuitenkin koiralle edullista ja reilua, että se kisakoiran kroppa tehdään jossain muualla kuin kisakentillä - ja ennen sinne menemistä. Tapio kisaa sitten, kun on taitotasoltaan ja sekä henkisesti että fyysisesti siihen valmis, meni siihen sitten miten kauan tahansa. Tällä hetkellä näyttää lupaavalta ja kehittymistä uskaltaa jo lähteä vähän puskemaan eteenpäin.

Tiiättekö, mä oon vaan ihan tosi onnellinen siitä, että mulla on terve, nuori, lupaava koira. Tää on parasta just nyt. 

Kommentit

Aino sanoi…
Ei sinulla sattuisi olemaan videolla tuota painonsiirtotreeniä? :)
Janni sanoi…
Ei oo tullut kuvattua, mutta koitan saada videoitua joku kerta.

Suositut tekstit