Storm child made of wild and flame

Tapio korkkasi kisauransa epävirallisissa agikisoissa eilen. Tyyppi on vasta viime kuussa täyttänyt vuoden, joten hyvin nuoresta ja keskeneräisestä taskuraketista on vielä kyse. Alunperin en ajatellut viedä sitä vielä tässä vaiheessa kisaamaan, mutta kun sattui tutulla hallilla olemaan skabat, joilla vieläpä tuettiin FMBB-joukkuetta, ni olihan se mentävä.

Tapsa ei ole noin kuukausiin käynyt missään kisapaikoilla tai muutenkaan juuri nähnyt hässäkkää ympärillä, koska laiskana yksilönä ajattelen mielelläni, että kyllä se pentu oppii olemaan. Ensin Tape suhtautuikin toisiin koiriin ihailtavan tyynesti, mutta sitten yksi koira pisti kohdalla rähisten ja hommahan lähti ihan lapasesta - siis nää muuthan on vihollisia. Jes jes justiinsa. Siinä oli pienessä koirassa kiekkaa ja vieteriä enemmänkin kuin kotitarpeisiin.

Reaktiivisena ja vilkkaana koirana Tapsalle on hetkittäin vaikeaa olla asiallinen ja hallittu, jos on yhtään tilanne. Kävi ilmi, että kisapaikka oli yksi iso tilanne. :D Tape oli vähän dynamiittia narun nokassa, niin ylitsevuotavan täpäkkä ja tosissaan ja joka suuntaan. Mutta sitten kuitenkin, toisaalta, kun pyysin sen seuraamaan toisten koirien keskellä se teki todella hyvin ja purkasi turbulenssia leluun. Se kykeni hallitsemaan toimintansa ja keskittymään annettuun tehtävään. Päästessään kisaradalle se tiesi mitä teki, vähän hapuili rutiininpuutteessa, etsi vielä vauhtia ja jalkojaan, jotka löytyvät kyllä iän ja treenin myötä. Tapio teki parhaansa, enimpänsä mihin sinä päivänä pystyi ja se oli todella hyvin.

Otin kaksi starttia samalla supermölliradalla, jolla oli 12 estettä, hyppyjä ja putkia, rimat hallitusti 30cm. Ensimmäisellä yrittämällä Tapio joutui miettimään rytmityksiä esteille, ei ollut paria radalla ollutta juttua tehnyt juuri ollenkaan, mutta selvisi puhtaalla radalla maaliin. Toiselle lähdettiin hakemaan kovempaa aikaa, ja se oltaisiin tehtykin jo uskottavammalla otteella, mutta yhdestä hypystä pikkutykki lipsahti ohi. Ei haittaa! Tapio teki parhaansa ja joskus se on enemmän kuin tarpeeksi. Tapion kohdalla se tulee varmasti olemaan sitä monet, monet kerrat.

Seuraava askel Tapion kanssa on viilata sen parempaa vielä paremmaksi, koiran omaan tahtiin turhia kiirehtimättä. Esteosaamista, rutiinia radanpätkiin, estehakuisuutta, linjojen hallintaa, hyppytekniikkaa, kaikkea sitä, mitä agility on. Tärkein sillä on kuitenkin hanskassa: jäätävä, anteeksipyytelemätön asenne. Katsoessani Tapion täpinää, kiukkua ja kärsimättömyyttä kisapaikalla en voinut olla ajattelematta, että tämänkin tunsin jo aiemmin. Tapiolla on isot saappaat täytettävänä, mutta se ehdottomasti tietää pystyvänsä. Ja pystyykin.

Kommentit

Suositut tekstit