Save the wishes for Disney and put in hard work

Kun päivätöistä saa olla oikein kolme päivää vapaalla, täyttyy kalenteri yllättävän tehokkaasti kaikenlaisilla treeneillä. Lujasulan blogissa skidisti pohdintaa hyvistä treeneistä. Olen alkanut ajatella molempien malinöösien treenejä erityisesti agin osalta enemmän eteenpäin, on tehty suunnitelmaa ja mietitty haasteita ja vahvuuksia. Oon vähän ottanut apupyöriä pois, luottanut siihen, että kyllä ne selviää ja heittänyt pikkasen isompia haasteita eteen. Yhtäkkiä huomaan, että Soo osaa pujotella ja Tapio selviää tuplasokkarista loppujen lopuksi aika helposti.

Agivideot odottaa käsittelyä, mutta Tapion seuraamisjumppailuista koostin pätkän. Vielä on hiottavaa takaosan käytössä ja monessa muussa jutussa, mutta asenteessa ei ole paljoa parantamisen varaa! Huikea, taitava taskumali.


Avasimme myös maastolajikauden, tyypit pääsi pähkäilemään esineruutuhommia. Erityisesti Tapio yllätti positiivisesti, mikä asenne, kypsyys ja ymmärrys! Esineruutu tehtiin melko pitkän päivän päätteeksi, alla oli jo aivoja ja kroppaa rassannut agitreeni sekä tottissetti. Tape se vaan tykitti menemään, keskittyen koko ajan täysillä tekemäänsä. Viimeinen esine oli aika vaikea ja Tapsa alkoi selvästi olla kropasta väsynyt eikä oikein meinannut saada hajua. Siellä se kuitenkin painoi duunia, kävi tosi hyvin koko alueen läpi eikä missään vaiheessa lannistunut yhtään. Mulla ei ole aiemmin ollut koiraa, jolla olisi noin vähällä treenillä noin hullun hyvä, periksiantamaton asenne etsintähommiin. Löytyihän se lelukin lopulta!

Eilen reippailtiin juoksulenkki, koirat saivat rallittaa niittyä mutkalle kun itse tein loikkatreenin. Mäkeä piti käydä kanssa vähän kiipeämässä, nelivedoille pala kakkua, itselle vähän vähemmän. Tänään tehtiin tottistreenit Marin kanssa, alla kuvamatskua. :) Tapiolle otettiin ensin pitkästä aikaa luoksepäästävyystreeni. Pikkukoira ei ole kuukausiin moikannut uusia ihmisiä eikä sen sosiaalistaminen muutenkaan ole ollut missään kohtaa mitään timanttia, olen luottanut siihen, että se on loppujen lopuksi ihan fiksu koira ja oppii olemaan. Edes pentumörköilyt eivät keikuttaneet venettä, aattelin vaan että kyllä se siitä! Tai ehkä olin vaan tosi laiska, mutta kyllä se tosiaan siitä. Syliin kiipesi heti, kyselemättä. Saatiin kanssa uusi satsi Nutrolin Sportia Marin kautta, kyllä nyt on hyvä.








"Ei ole ollut helpoin alku, mutta sataprosenttisesti näköiseni. Takaraivoa raapivan ikävän keskellä tunnen olevani elossa. Valo kirvelee surun huuhtomia silmiä, mutta huomaan tanssivani liikennevaloissa. Naurattaa, kuolemasta huolimatta. Sillä siihen kaikki päättyy, ja jos sitä ennen ehtii elää, niin hyvä."

Kommentit

Suositut tekstit