Drive away and try to keep smiling

Get a little rock and roll on the radio and go toward all the life there is with all the courage you can find and all the belief you can muster. Be true, be brave, stand. All the rest is darkness.










Rumon kuoleman jälkeen ajattelin, että onneksi meillä on enää melko nuoria ja varsin terveitä koiria, ei siis tarvitse hetkeen huolestua. Johan tälle vuodelle on kaksi tärkeää menetetty. Mulla on kotona kaksi reipasta, nelivuotias Sookie ja vuoden vanha poikansa Tapio, ja porukoilla mun luota sinne muutama vuosi sitten muuttanut kuusivuotias Pan. Eihän tässä ole mitään hätää. Mä saan pitää tän jengin. 

Käy ilmi, että sellainen ajattelu oli täysin holtitonta optimismia. Pannari kävi lääkärissä. Pannarilla on lymfooma. Yhtäkkiä niin pitkälle edennyt ja monioireinen, että loppuelämää mitataan pahimmassa tapauksessa päivissä.

Mietin jo Rumon diagnoosin aikaan, vasta Masin kuoleman aikaansaamien hyökyaaltojen helpotettua, että tässä olisi helppo ajatella miten väärin ja epäreilua tämä on. Tein tietoisen päätöksen olla ajattelematta niin, ei universumi jaa taakkoja ihmisille kannettavakseen, ei missään ole määritelty kuinka paljon osuu kenellekin. Elämä on summa hulluja sattumuksia ja joskus ne ikävät jutut sattuu kaikki kerralla. Siitä hirmumyrskystä pitää vaan selvitä läpi, vene keikkuen avomerellä, toivoen että joku päivä myrsky väistyy, aurinko paistaa ja rantaviiva on jo näkyvissä. Tiedän, että se päivä tulee. 

Se on aina suunnattoman paha rasti viedä koira viimeisen kerran eläinlääkäriin. Se tuntuu siltä, kuin joutuisi hyppäämään jyrkänteeltä ja sitten vaan toivoisi, että oppii lentämään matkalla alas. Joka kerta sitä lopulta oppii ja syöksystä selviää, mutta ainahan se pelottaa. Kuullessani Pannarin diagnoosin ajattelin ensimmäisenä, etten jaksa taas kävellä jyrkänteelle. Miksi mun aina täytyy. 

Pan on kuitenkin vielä täällä. Pannari on aina ollut mulle se lämmin ja pehmeä, jota joskus tarvitsee ihmisen ja maailman väliin. Pan muutti Epun kuoleman jälkeen jokunen vuosi sitten porukoille Masin seuraksi, koska eroahdistunut Masi ei pystynyt olemaan kokonaan yksin. Se oli Piipalle hyvä ratkaisu, aktiivisen harrastuskoiran arki ei sille oikein sopinut ja siitä tuli rennompi rauhallisemmassa elämänrytmissä. Mulla on kuitenkin kaikki nämä vuodet ollut sitä aina vähän ikävä, se on kuitenkin sielunpuolikas. Pantalaimon. 

Kommentit

Sarianna sanoi…
-_-
Voimaa. Joku tarkoitus tällä kaikella on kai pakko olla...
Jenny Piittinen sanoi…
Voi ei :( Tsemppejä, asenteesi (tekstin perusteella) tilanteeseen on ihailtava ♥

Suositut tekstit