And then I realized adventures are the best way to learn

Viime päivinä olen nauttinut vapaasta ja käyttänyt ajan hyödyksi - eli treenannut. Sunnuntaina käytiin Tampereella asti pyörähtämässä hallilla, tuli nähtyä paria Tapsan sisarusta ja treenattua kaikki koirat pikaisesti läpi. Rumo tokoili (!) ryhmäpaikkista ja kakeja, noita kaukojahan me ollaan jonkin verran viime aikoina muisteltukin. Kehtaiskohan sitä joskus viedä kurren kokeeseenkin... Ei tarvi muuta ku opetella uudet säännöt ja ehkä pari liikettä. :D 

Tapsa hämmentyi vieraasta hallista, meni heti vähän epävarmaksi ja ihmetteli missä on. Vieraat ihmiset olikin sitten jännempiä kuin muualla kun paikkakin oli vähän outo, mutta tyyppi tottui ja rentoutui hyvin. Tape teki vähän irtoamista parilla aidalla ja parit käännökset. Soo tottisteli vähän seuraamisia. Lopuksi Tapio pääsi vielä leikkimään Pirkka-veljen ja nuoren malitytön kanssa, tyypit leikki nätisti! Hihnalenkkeily muiden seurassa oli vai-ke-aa koska siistiä jee kiire. Pfft.

Eilen oli nenäpäivä, polkastiin lähimaastoihin jäljet ja talsittiin esineruutu. Tapio teki elämänsä toisen jäljen ja työskenteli edelleen hyvin. Kunnes sai slaagin kuvaajan mennessä melko lähellä jälkeä kyykkyyn. Hetken oli pallo hukassa, mutta pentu pääsi häiriöstä yli ja jatkoi hyvää duunia. Tapsa on niin älyttömän liipasinherkkä, kaikkeen pitää reagoida ja mieluiten mahdollisimman isosti.... Ja sitten se huomaa että no, se oli semmonen juttu, eteenpäin. Esineruudussa aikuiset koirat löysi ekan esineen (tai siis lelun) hyvin, mutta toisen löytämiseen ei meinannut visio riittää. Rutiinin puutetta ilmassa. Sookien kohdalla huomaa sekä jäljellä että esineruudussa, että se olisi tosi mielellään tosi suurpiirteinen ja menisi ilmavainun mukaan. Ehkä pitäisi tehdä tosi teknisiä jälkiä, ruokaa joka askeleella, että se joutuisi oikeasti keskittymään joka askeleeseen nenä maassa eikä jäis aikaa fiilailla tuulia. Tapion esineruutuilussa taas kävi niin, että se unohti täysin osaavansa palauttaa lelun ja päätyi rallittamaan ympäri metsää. Että joo, etsimiset jäi vähemmälle ja tulikin palautustreeni.... Aina ei voi voittaa!

Tapsiainen

Tänään mentiin Ojankoon tekemään tottikset ja agit. Joka koira teki hirvittävän hyviä tottiksia! Rumo ei ollut liian kiireinen, Sookie vähän oivalsi eteenistumista ja Tapion kanssa saatiin tehtyä seuraamispätkiä lelupalkalla. Wooo! Autoin ensin perusasentoja ja seuraamisia namipalkalla ja sitten siirryttiin vaan leluun, lupaava alku! Saattaa sillä joku etäinen käsitys olla siitä, mitä tässä ollaan tekemässä. Nää pienet onnistumisen hetket, kun otetaan askel eteenpäin ja koira on yhtäkkiä aiempaa parempi ja taitavampi, on just se juttu miksi tätä tekee. Kivaa kivaa kivaa.

Rumon agit oli viimeistelyä ja pientä virittelyä, se menee pitkästä aikaa lauantaina kisaamaan. Käytiin kontaktit läpi, otettiin pari keppikulmaa ja tehtiin vähän radanpätkää. Sookie teki irtoamisia ja päällejuoksuja, kevyt hauska setti. Neiti kulki tosi kivasti. :) Tapsa teki aika samantyyppisiä juttuja kuin äitinsä, samoja päällejuoksuja ainakin. Sitten tehtiin kanssa vähän takaleikkaa vinolle hypylle, hyvin malttaa jo hakea esteitä eikä rynnätä suoraan ohi lelulle. 

Nyt tyypit saa hetken ottaa lepiä, sitten ois tarkoitus pyörähtää vielä esineruudussa ennen kuin jengi lähtee vanhemmille muutamaksi päiväksi hoitoon. Pitää kuulemma väsyttää ne että ovat sitten rauhallisia. :D Mulla on pari ideaa Sookien ja Rumon etsimismotskun ja -tarkkuuden virittämiseen, kokeillaan vähän mitä tulee. 

Kommentit

Suositut tekstit