Chill, it's only chaos

Sookie on ihmeellinen sielun peili. Kun itse ensin luovutin ja sitten rauhoituin ja lakkasin vaatimasta itseltäni ja koiriltani niin paljon, tapahtui Sukkulassa vähintään yhtä selkeä muutos kuin itsessäni. Se on kuulkaa jännä mitä riittävän yöunet ja järkevä ajattelu voi tehdä ihmiselle. Sookien turha haukkuminen yksinollessa loppui kuin seinään. Se oli kesän mittaan pahentunut koko ajan, mutta yhtäkkiä sitä ei enää tapahtunut. Lenkillä se lakkasi hösäämästä ja alkoi suhtautua merkittävästi neutraalimmin vastaantulijoihin ja muihin potentiaalisiin vihollisen hyökkäyksiin. Yhtäkkiä tajusin, että luotan siihen. Tiedän, ettei se saa mitään kohtausta vaikka vastaantuleva koira alkaisi riehua.

Poikansa Tapio raastaa edelleen hermoja älyttömällä vilkkaudellaan, ahkerana poikana se ehtii joka paikkaan... Yksinolot menee sujuvasti puuhastellessa, kämpässä tavarat saa uuden paikan ja olomuodon. En tarvitse KonMaria tai muita trendi-ilmiöitä tavaramäärän vähentämiseen, minulla on malinoislapsi. Sitä oppii suhtautumaan tavaraan vain tavarana kun sitä kerää pois lattioilta roskikseen. Lenkillä Tapsa hötkyilee mielellään hihna kireällä ja ottaa kierroksia esim kaikesta. Haluaisin ajatella, että tämä on tämmöinen vaihe. Enää ei mörköillä ja jännitellä joka asiaa, mutta nyt kaikki kiinnostaa. Kaikki maailman asiat pitää maistaa haistaa jahdata tutkia selvittää ratkaista. Siinä ei oikein ehdi miettiä, että missä muu jengi menee, ja että se hihna on edelleen puolitoistametrinen.


Nenäilyharjoitukset pidetään visusti ohjelmassa pikkukoiralla keskittymisharjoittelun nimissä, ja myös äidillään, joka on maailman eniten elementissään saadessaan etsiskellä ja tehdä tutkimuksia. Neiti Etsivä aloitti tottikset tänään omatoimisesti etsimällä lelun kentältä, innostui löydöstä ja teki sen jälkeen jäätävän hyvää duunia tottiksien parissa. Aarrejahti toimi hyvänä itsevarmuusbuustina ja sillä laineella ratsastettiin tottistreenin läpi kevyesti. Ei mikään oppikirjaratkaisu, mutta ei nää mun jutut aina muutenkaan. Testaillaan tätä jatkossakin. :)

Tapion todet tuntuu polkevan tukevasti paikallaan, kun en ole tehnyt tarpeeksi säännöllisesti ja ajatuksella niitä. Olen yrittänyt siirtyä lelupalkkaan seuraamistreenissä, mutta siinä on tullut huomattua ettei tyypillä taida olla mitään havaintoa mistään kriteereistä. Huups. :D Jatketaan namilla perusasentoja, käännöksiä jne teknistä piiperrystä ja siinä sivussa opiskellaan palkkautumista lelulla. Siis lähinnä perusasennosta takakautta lelulle syöksymistä kun sanon zip ja semmosta helppoa. Opitaan vähän olemaan sen lelun kanssa, pysymään paikallaan ja malttamaan, menemään vasta käskyllä palkalle. Ja mietitään niitä kriteereitä sitten.


It's okay to be a glowstick. Sometimes we have to break before we shine.

Kommentit

Suositut tekstit