Meno kaukan nöyräst mut mä en leiju mä levitoin

Lauantaina fiilisteltiin Rumon kanssa etäohjauksia, tehtiin 5-6 esteen radanpätkiä niin, että ite pysyin koko ajan radan yhdellä sivulla. En siis mennyt sinne esteiden sekaan ollenkaan. Radalla oli kahdet  kuuden kepit, pituus ja jokunen hyppy ja joka pätkään sisältyi vaikeita keppikulmia ja käännöksiä. Rumo se vaan tykitti menemään no problemos. On se huikee kapine, aina välillä.

Vähän käännöksiä tehtiin hypyillä kanssa. Aloteltiin perusniistoilla, sitten siirryin olemaan koko ajan vähän enemmän edellä, kävin vaan merkkaamassa hypyn ja olin jo seuraavalla Rumon tehdessä edellistä. Ei ennakoinut, jes! Käännökset parani mitä enempi edellä olin, alkuun vähän tökki.

Painajaislapsi teki myös käännöksiä ja kääntyi ihan nätisti. Mä vaan varon niitä rimoja enkä ota kauheesti kiinni, niin välillä leviää. Rimoihin tarvii lisää häiriönsietoa, että ohjaajakin uskaltaa ohjata. Pannari käväisi keinullakin, hyviä toistoja! Tyyppi on niin hauska, se pysähtyy kuin seinään just kun käsken. Kun käsky on ajoitettu oikein, Pan tipahtaa keinuineen kivituhkaan etujalat maassa ja takajalat kontaktilla. Supermakee! 27-kilosen, täysiiii-henkisen elukan alla se keinu pamahtaa sinne kanveesiin aika ripeesti. Jos tässä koirassa jotain on millä voitetaan, niin jäätävän nopeat kontaktit!

Tänään nimittäin oli puomipäivä kumpaisellakin kolmiokorvalla ja Pan tykitti huikeilla vauhdeilla. Muuta hyvää siinä ei sitten tällä kertaa ollutkaan, oli ihan unohtunut mitä piti taas tehdä ja mihin ne jalat laittaa... Just joo. Aina välillä se on ihan super, sitten se ei taas muista... No, tehotreeniin tämäkin. 

Rumo taas oli vähän hitaalla päällä, mutta kontaktit ihan jees ihan jees. Virtaa kyllä riitti, yritti tulla hampaat edellä käsille. Jestas sentään, nää mun eläimet on ihan hirveitä petoja. Muuta ei sitten tehtykään kuin tuntuva annos puomia, loppuverkan kautta himaan ja valmistautumaan vappuun!

Ai niin, on vielä kerrottava eräästä sunnuntailenkistä. Tossa ihan meidän lähellä on joku joenkaltainen, minkä yli menee kaksi leveää, kävelykelpoista putkea. Putkien välissä on pieni rako, noin painajaisen levyinen. Minä ja Rumo kuljemme putkien kautta ihan sujuvasti, mutta katastrofitapaus Pan on yleensä räiskinyt suosiolla menemään veden kautta. Nyt kuitenkin halusin sen pysyvän kuivana, ettei se olisi sitten aivan kurainen. Painajainen hihnaan ja yli!

Juu ei tapahtunut. Pan eteni ihan kivasti noin metrin ennen kuin se tipahti putkien väliin ja jäi siihen jumiin lavoistaan ja lantiostaan. Siinä sitten mietin, että miten ongin sen ylös hankalasta paikasta, mutta en ehtinyt kauaa miettiä. Pannarin etuosa humahti alas ja siinä se sitten roikkui pää alaspäin, etujalat vettä kauhoen, takakoivet pystyssä, takamuksestaan jumiin jääneenä. Olen joskus saattanut kiusoitella sitä leveästä takaosasta, mutta jestas sentään, koskaan se ei ole ollut näin hulvatonta!

Ennen kuin ehdin antaa vauhtia (ei sitä ylös olisi saanut enää millään), Pan pääsi pinteestä ja pamahti veteen. Sieltä se tuli ylös ja ajatteli heti kokeilla uudestaan. Se on se sama asenne, millä mennään keinu vaikka lentäen ja puomikin on lähinnä kiitorata. Se on se asenne, mikä kantaa minkä vaan yli! Uusintayritys vaikutti yhtä onnettomalta, Pan meinasi taas tipahtaa putkien väliin. Kaappasin siitä kiinni ja se asettui putkelle makaamaan todeten kai itsekin, että ei tästä nyt mitään tulee. En pääse. Kerrankin se kaveri ajatteli ennen kuin teki. Ei kun ai niin, johan se oli kokeillut. Tyrkkäsin putken päälle passivoituneen painajaisen veteen ja se sai tulla sitä kautta toiselle puolelle. Passivoituessaan se ei nimittäin tee mitään itse, ja johan tässä ollaan koko jengi läpimärkiä. Jatkossakin Pan saa jatkaa hyväksi havaitulla linjalla ja kahlata yli.

Kommentit

Suositut tekstit